Toinen panoni oli samalla ensimmäinen "bilepano" ja hui, miten noloa se olikaan !
Olimme kosteissa merkeissä juhlistamassa kaverin synttäreitä vuokramökillä. Kaikenmaailman mutkien kautta ajauduin yläkertaan missä eräs kaverini makoili sängyllä. Hyppäsin viereen ja juttelimme niitänäitä, ei siinä mitään ihmeellistä jännitettä tai kipinää ollut , kunhan vaan otettiin lepoa.
Pikkuhiljaa kuitenkin kädet alkoivat vaeltamaan ja löysivät tiensä toistemme housuihin, homma ei vielä jatkunut pidemmälle ja siirryimme hetkeksi muiden pariin alakertaan.
Jossain kohtaa livahdimme kyseisen mihekkeen kanssa makuuhuoneen puolelle, tai no vaapuin promillejeni kanssa miehen perässä.
Kädet alkoivat välittömästi vaellella pitkin vartaloani (omat käteni tuskin edes siinä kunnossa toimivat), ei muutakuin kumi paikalleen ja hommiin.
Vähän kyllä jännitti, että mahtaakohan kipu olla yhtä viiltävä, mitä ensimmäiselläkin kerrallani. Olihan tämä kuitenkin vasta toinen kertani...
Ei, ei se ollut. Päinvastoin, en tuntenut mitään, en sitten yhtikäs mitään. Makasin kuin lahna paikallani ja ajattelin "onkohan se edes sisällä?" Enhän nyt silloin voinut tietää, että itsehän pystyn vaikuttamaan siihen miltä se tuntuu...
Lause, joka havahdutti minut omista maailmoistani oli "tuuks päälle?" APUA! Siis minäkö? Enhän minä tiedä edes, että mitä siinä pitäis tehdä! Vastaukseni oli siis kieltävä. Toinen kysymys "saanks mä ottaa takaapäin?" Siis mitä! Nytkö se haluu jo kakkostakin?! No, onneksi pää selveni edes vähän ja tajusin mistä on kyse. Eikä muuten tuntunut sekään missään (ei varmaan juu , voin vain kuvitella missä kanamuna-asennossa siinä olen ollut)
Ai kauhee, miten nolottaa näin jälkikäteen ajatella koko asiaa ...
Mieskin siinä hyvänaikaa kestäneen ryskytyksen päätteeksi tuli, MUTTA missä kumi? Noup, sitä ei vaan ollut enää.
Ei muutakun peitto niskaan ja tupakalle pikku-uimarit valuen pitkin reisiä. Jepjep.
Nuorena ja tyhmänä en silllon hakenut katumuspielleriä (mahdoinkohan edes tietää sellaisen olemassaolosta?).
Tiesin kyllä, että jännitettävä on ainakin seuraaviin menkkoihin asti. No, onneksi öljynvaihto alkoi ja selvisin säikähdyksellä!
Eihän tämä enää monenmonen vuoden jälkeen hävetä, eikä ehkä kuulosta niin nololta mitä se silloin oli. Tiedän, että koko kylä on saanut kuulla miten lahna olin :D
Onneksi asia on mennyttä jo... Silloin olin valmis tekemään mitä vain, siis mitä vain, että tapahtumat olisi pyyhkiytyneet pois.
Ei siis mikään ihan nappisuoritus, mutta jäipähän ainakin parantamisen varaa jatkossa tapahtuville yhdenillansuhteille !
Ja on kyllä tullut skarpattua , vaikka kuinka maisteissa olisi ollut, huh ikinä enää mitään vastaavaa en halunnut tapahtuvan!
Harjoitus tekee mestarin, vai miten se meni?
-Naapurintyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti